Maanantai 9.8.

Lähdin ajelemaan kotoani Kannonkoskelta vähän ennen puoltapäivää. Olin lentokentällä 16.10. Jono Blue1:n tiskillä oli pitkä. Jäin jonottamaan, vaikka olisin voinut tarroittaa matkatavarani itse. Uskoin ehtiväni hyvin, kun pääsin virkailijan eteen 17.10, sillä koneen lähtö oli ’vasta’ 17.35. No, virkailija soitti jonnekin ja kertoi minulle, että matkatavarat koneeseen ovat jo lähteneet. Hän neuvoi minut Blue1:n toimistoon. Siellä sain vähän toruja siitä, että en älynnyt hoitaa matkatavaroitani itse. Virkailija ’vinoili’ minulle kysyen: ”Mitenkähän paluulennon käy?” Lupasin mennä kentälle aikaisemmin. Olin vihainen itselleni, sillä arvelin, että pääsisin lähtemään vasta aamulla. Onneksi hän pian ilmoitti minulle uuden reitin Kööpenhaminan kautta. Kone sinne lähti 21.15. Enää ei harmittanut, koska minulle ei tullut lisäkuluja ja pääsinhän käymään Kööpenhaminassa 6 vuoden tauon jälkeen. Silloinkin tosin vain lentokenttä tuli tutuksi. Lento Göteborgiin kesti 26 minuuttia. Olin Göteborgissa 23.30 ja ehdin vielä hyvin kaupunkiin lähtevään bussiin. Sen sijaan hotelliini Surteen lähtevään illan viimeiseen linja-autoon 00.40 ehdin nipin napin. Täten en valitettavasti päässyt tutustumaan göteborgilaiseen taksiin.

 

Tiistai 10.8.

Aamiaisen jälkeen lähdin läheiseen kauppaan ostamaan linja-autolippua. Siellä tutustuin jo aamupalalla näkemääni kahteen viehättävään naiseen, jotka olivat tulleet konferenssiin Burkina Fasosta. Autoin heitä ostamaan ja lataamaan linja-autolippuun sopivan määrän kruunuja. Ja mikä hassuinta: jok’ikinen konferenssipäivä tapasin heidät ja niinhän siinä sitten kävi, että he saivat Kannonkosken kirjastomagneetin ja minä heidän s-postiosoitteensa.

Keskusasemalta oli mukava 20 minuutin aamukävely konferenssikeskukseen. Ilmoittautumisen jälkeen tutustuin ohjelmaan ja juttelin muiden vieraiden kanssa. Nyt magneetin sai mm. etelä-afrikkalainen mies. Puolilta päivin lähdin etsimään lounaspaikkaa. Södra Vägenilta löysin mieluisan. Kävin kirjastossa ja taidemuseossa. Sen jälkeen takaisin messukeskukseen. Kello 18-19 olin Nordic Caucus –tilaisuudessa, jossa tietysti tuttuja suomalaisia. Kävin vielä katsomassa yhdysvaltalaistenkin kokoontumista. Tuttuja naamoja jenkkivuosiltani ei näkynyt (aikamoinen sattuma se olisi ollutkin), mutta silti jäin suustani kiinni mieheen Kongressin kirjastosta. Takaisin pohjoismaalaisten luo ja sitten yhtä matkaa kirjaston IFLA night spotiin kirjastolle. Pistäydyttiinpä vielä Carola Häggkvistiäkin kuuntelemassa. Hän oli esiintymässä Göteborgs Kulturkalas –viikolla, joka ajoittui sopivasti konferenssiviikollemme.

 

Keskiviikko 11.8.

Juoksulenkin ja aamiaisen jälkeen hyvissä ajoin kaupunkiin ja hyvälle paikalle avajaistilaisuuteen tällä kertaa kiinalaisten viereen. Jan Eliassonin puhe oli erinomainen eikä kaupungin tarjoama lounaskaan huono ollut. Ensikertalaisten tilaisuudessa olin 13.45-14.45. Tarpeellinen tilaisuus keltanokalle. Miten ’brainless’ olen ollutkaan, kun en ole ennen IFLAn konferensseihin osallistunut. Huono tekosyy on kai se, että olen aina ollut pienen kirjaston työntekijä ja olen mieltänyt IFLAn isojen kirjastojen jutuksi.

 

Näyttelyn avajaisissa oli kova tungos, mutta niin pitääkin. Pari tuntia meni nopeasti. Loppuillan tutustuin Kungsportsavenyenin houkutuksiin. Minun ei pitäisi mennä kirjakauppaan! No, pitihän vaimolle ostaa tuliaiseksi Stieg Larssonin trilogian ensimmäisen osan englanninnos. Pari päivää myöhemmin telepaattiset kykyni, joihin en silti vielä usko, saivat vahvistusta. Usassa käymässä ollut vaimoni kirjoitti, että oli kohta lukenut samaisen, lainaamansa, kirjan loppuun. Ei muuta kun ostamaan hänelle jatko-osat ja itselle alkukieliset.

Torstai 12.8.

 

Messukeskukseen saapuessani huomasin pihalla joukon ihmisiä. Kas vain, Henning Mankell tuli bongattua heti aamusta. Hänen puheensa aamun Plenary Sessionissa oli tietysti viritetty kuulijakunnan mukaiseksi, mutta ei siinä mitään. Kehuja on aina mukava kuunnella.

 

Kauppiaiden poikana olen luonnostaan markkinointihenkinen. Siksipä riensin seuraavaksi F4-6 tilaan, jossa alkoi Management of Library Associations, Library Theory and Research, Management and Marketing… -session. Häkellyttävän samanlaisia kokemuksia tuntui olleen Australiassa kuin minulla Punkaharjulla.

 

Lounaan jälkeen messuille. Kummasti sitä löytyi keskustelun aihetta niilläkin osastoilla, joiden tarjoamat palvelut eivät ole pienen kirjaston ulottuvilla. Mielenkiintoista joka tapauksessa.

 

Illan ohjelmassa oli vielä Axiellin järjestämä risteily Lyrön aluksella Saltholmeniin heidän päämajaansa. Paluu sateessa vanhalla 1930-luvun raitiovaunulla oli raideliikennefriikille romanttinen kokemus.

 

 

 

Perjantai 13.8.

 

Alkoi 16 km bussimatka käydä jo tutuksi, samoin kävelyreitti. Kansainvälinen politiikka on yksi lempiaiheistani ja uutiset niistä kiinnostavat alituisesti kanssaihmisiä ärsyttävään pisteeseen asti. Sen vuoksi B-salin ohjelmassa ei käynyt nukuttamaan. Esitelmät Ruandan kansanmurhan, Etelä-Afrikan totuuskomission ja 9/11-terrori-iskun asiakirjojen säilyttämisestä olivat hyviä. Harmi, että argentiinalainen esitelmöitsijä ei päässyt paikalle.

 

Lounaan ja kirjastokäynnin jälkeen klo 16-18 FAIFE-tilaisuus aiheena sensuuri. Puhujana mm. Kai Ekholm. Kirjastot kaikkialla maailmassa joutuvat painimaan tämän ikuisuusaiheen kanssa eikä aina mairittelevin tuloksin.

 

Lauantai 14.8.

 

Aamu alkoi kongressisalissa klo 9.30 aiheena Literacy and Reading with Library Services to Multicultural Populations. Puhujana mm. Maija Berndtson.  Tämän tilaisuuden päätyttyä vähän ennen klo 13 pistäydyin vielä messuilla ennen FAIFE with Information Technology sessionia. Sieltä jäi mieleeni erityisesti Ruotsin Piraattipuolueet Christian Engströmin puhe ja puheenvuorot.

Lounas oli jäänyt ’kiireessä’ väliin, joten tuhti päivällinen intialaisessa ravintolassa maistui ennen hotellille lähtöä. Pakkausta.

 

Sunnuntai 15.8.

 

Viimeisenä päivänäni osallistuin vain Sessioniin 145, joka sisälsi Aasian ja Oseanian kirjastojen toimintaa sosiaalisessa mediassa.

 

Tällä kertaa en myöhästynyt lennolta, joten voinkin ylpeänä todeta, että olen elämässäni myöhästynyt lennolta vain kaksi kertaa, ensimmäisen kerran ja viimeisen kerran.

 

Nähdä IFLA ja kuolla.

 

Asia-, kirjoitus- ja tyylivirheet kirjoittajan.

 

 

Samalla 100-vuotiasta seuraa tervehtien ja matka-avustuksesta kiittäen.

 

Pekka Termonen